| Iso torni - A1200 torniin 650 markalla |
| Harry Sintonen <sintonen@iki.fi> |
| VAROITUS! Tämän artikkelin ohjeet tulevat ilman takuuta. Voit helposti rikkoa laitteistosi tornittaessasi sitä! Tämän dokumentin ohjeissa oletan, että osaat käyttää kolvia eikä sinulla ole elektroniikassa peukalo keskellä kämmentä! Ennen kuin kosket arkoihin elektronisiin laitteisiin, maadoita itsesi samaan potentiaaliin kyseisen laitteen kanssa esim. koskettamalla laitteen maadoitettua runkoa. Lisäksi en voi mennä takuuseen ohjeiden virheettömyydestä, vaikka olenkin pyrkinyt mahdollisimman selkeään ja yksiselitteiseen esitykseen.
Varoitus! Tämä tornitusprojekti ei sovellu laitteisiin, joissa on Zorro-laajennuspaikkoja! Jos tarkoituksena on käyttää Zorro-laajennuksia, tulee emolevy (yleensä) asentaa pystyasentoon! Sinua on varoitettu! |
|
|
| Muutama vuosi sitten rakensin A1200:ni PC:n minitorniin. Silloin laitteistoni koostui A1200:sta, jossa oli yksi kovalevy ja Blizzard 1230-III -turbo. Sittemmin hankittuani runsaasti lisälaitteita ja useampia kovalevyjä tila minitornissa loppui kesken. Oli uuden tornikotelon aika.
Eräänä kirpeänä maaliskuisena aamuna lähdin kiertämään Jyväskylän keskustan tietokoneliikkeitä etsien tarpeeksi syvää tornikoteloa. Tarkoituksenani oli saada A1200:n emolevy tornin sisälle pitkittäin, turbo tornin etuosaan ja PCMCIA-liitin koneen taakse. Myyjäsedät hieman kummissaan katselivat tyyppiä, joka mittanauhan kanssa tutkiskeli tornikoteloita, mutta tiesin että olisi aivan turha käydä näille sedille selittämään projektini hienouksia... Harmikseni totesin, etteivät edes nykyiset ATX-tornikotelot ole tarpeeksi syviä. Oli vain yksi mahdollisuus: ostaa midi- tai täyskorkea ATX-kotelo ja yrittää asentaa emolevy pystyasentoon. Pystyasennossa on se etu, että mahdolliset Zorro-laajennukset tulevat "oikeinpäin", ts. korttipaikat ovat vaakatasossa, mutta toisaalta korkeustila saattaa loppua kesken. Myös A1200:n emolevyn tukeva kiinnitys pystyasentoon voi tuottaa ongelmia. Ostin siis muutaman korttelin kävelymatkan päässä sijaitsevasta liikkeestä täyskorkean tornin, hintaa 650 markkaa. Luulin emolevyn mahtuvan tähän tornikoteloon pystyasennossa, mutta lopulta huomasin, että vaaka-asento olisi helpompi toteuttaa, enkä kuitenkaan koskaan tulisi Zorro-laajennusta hankkimaan. Hymyilevän yleisön kannustaessa raahasin tämän ison paketin kotiin. (Näky oli varmasti huvittava, enhän itse edes nähnyt mitään pakettia kantaessani, jouduin aina välillä kurkkimaan paketin sivulta eteeni...) Huomasin, että tämä kotelo ei todellakaan ole muovista tehty, sen verran kädet venyivät sitä kantaessa. Innosta hihkuen revin tämän houkuttelevan ruskean paketin auki heti kotiin saavuttuani. Sisältönä oli sitä standardiroipetta eli itse tornikotelo, pari muovipussia ruuveja ynnä muuta sälää, tyhjien laitepaikkojen maskit, 250W:n virtalähde ja virtajohto. Hienoa, kaikki tarvittava tuntui olevan käsillä. |
|
|
Tarkoituksena on rakentaa A1200 täyskorkeaan tornikoteloon siten että näppäimistö on ulkoinen ja että näyttö-, hiiri- sekä joystick-liittimet ovat siististi koneen takana. Tarvittaessa myös serial-, parallel-, levyasema- ja ääniliittimet on saatavissa koneen taakse.
|
|
|
| Koko tornitusprojektin onnistuminen on eniten kiinni itse kotelosta. Jos vain mahdollista, etsi sisämitoiltaan mahdollisimman syvä kotelo. Ideaalitapauksessa koko A1200-emolevy mahtuu pitkittäin kotelon sisälle. Muista, että A1200:n turbokortit lähes poikkeuksetta jatkavat emolevyn pituutta! Jos kotelo jää lyhyeksi, osa emolevystä pilkottaa koneen takaa, ja tämä luonnollisesti voi pilata muuten hienon kokonaisuuden.
Kun sopiva kotelo on löytynyt, kannattaa koko projekti aloittaa sillä purkamalla kotelo osiin. Ainakin etumaski kannattaa rakentelun ajaksi poistaa kokonaan. Yleensä koteloissa on myös turhaa PC-sälää, josta kannattaa tässä vaiheessa hankkiutua eroon: mm. piipperikaiutin on turha kapine. Omasta kotelostani poistin myös muovisen tuulettimen sekä laajennuskorttien pidikkeen. Kun kaikki turha sälä on poistettu, on aika purkaa A1200 osiin (ellei näin ole jo tehty). Purkaminen on kohtalaisen helppoa, kunhan ei revi mitään irti väkisin ja säilyttää kaikki osat huolellisesti. Erityisesti näppäimistöä irrottaessa tulee olla varovainen, ettei vahingoittaisi haurasta lattakaapelia, jolla näppäimistö on liitetty emolevyyn. On myös hyvä painaa mieleen, mikä osa kuuluu minnekin... Maalaisjärkeä saa ja pitää käyttää. Lopulta itse A1200-emolevyn pitäisi irrota kuoren pohjaosasta. Peltinen suojalevy kannattaa jättää kiinni emolevyyn, sillä se suojaa emolevyn alapuolta oikosuluilta, ja lisäksi tämän levyn irrottaminen olisi vähintäänkin työlästä. Peltinen suojaosa jatkuu normaalisti oikealle turbokortin leveydelle asti, mutta joissain emolevyissä on mahdollista saada lisätilaa leikkaamalla 5-10 cm peltiä pois. Tämä ei kuitenkaan auta paljon, sillä turbokortti itse jatkuu peltiosaa pidemmälle. |
|
|
||||||||||
| Viimeistään tässä vaiheessa pääsee sovittelemaan emolevyä tornikotelon sisälle. Yleensä ATX-koteloissa metallilevy, johon emolevyn kiinnitetään ja laajennuskorttipaikkojen ja liittimien takalevy irtoavat yhtenä pakettina (eräänlainen "emolevykelkka", kuva 1a).
Kuva 1a - täyskorkea ATX-tornikotelo Tällöin laajennusten yms. huoltotoimenpiteiden tekeminen on helppoa. Parhaassa tapauksessa A1200-emolevy mahtuu suoraan kiinni tähän emolevyn alustaan (kuva 1b).
Kuva 1b - A1200-emolevyn sijoittaminen Tosin on turha toivoa, että kiinnitysruuvien paikat sattuisivat kohdalleen, omassa tornissani kohdalleen sattui onnekkaasti jopa kaksi kiinnityskohtaa. Lisäksi emolevy on yläosastaan kiinnitetty eristysteipillä (purkkaviritys rules ok!). Jos tarmoa riittää, on mahdollista porata emolevyyn (tai ehkä mieluummin emolevykelkkaan) sopiviin kohtiin lisäreikiä tukevan kiinnityksen varmistamiseksi. Sopivan kohdan etsiminen emolevyltä on sitten jo hankalampaa, sillä yllättävää kyllä, reikiä ei voi porata mihin sattuu. Jos emolevy ei mahdu koneen sisälle, yleensä tila jää muutamaa senttimetriä vajaaksi. Jos tarvittavat työkalut ovat käsillä, voi tätä tilaa yrittää saada leikkaamalla pala pois tornikotelon peltikuoresta. Omassa tornissani BlizzardPPC:n pää työntyy tähän leikattuun tilaan (kuva 1c).
Kuva 1c - Tilan raivaaminen turbokortille Useimmissa tornikoteloissa on pari kolme lediä (esim. kovalevy, turbo, power), ja nämä on mahdollista virittää näyttämään alkuperäisten Amigan ledien tilaa. Liitin, josta kyseiset nastat löytyvät, sijaitsee A1200:n emolevyllä sisäisen levyaseman virtaliittimen vieressä (kuva 1d).
Kuva 1d - A1200-emolevyn lediliitin Normaalisti A1200:n näppäimistössä kiinni oleva lediosa on siis kiinnitetty tähän liittimeen. Helpointa on leikata liitin irti lediosasta, jolloin johtimet vastaavat seuraavia signaaleja:
Elektroniikasta enemmän ymmärtävä ystäväni (terve DrDick :) selitti minulle hieman aiheesta: Ledejä ei pidä liittää suoraan näihin johtimiin, sillä tuloksena olisi vain nippu kärähtäneitä ledejä. Väliin tulee laittaa esim. 330 ohmin vastus, jolloin ledien pitäisi säilyä ehjänä. Lisää (tästäkin) aiheesta löytyy Aminetin hard/hack-hakemistosta. Omassa tornissani en ole ledejä viitsinyt virittää. |
|
|
||||||||||||||||||
Ehkäpä suurin este A1200:aa tornitettaessa on näppäimistö. A500:sta poiketen A1200:n näppäimistön prosessori on emolevyllä, ja näppäimistö itse on liitetty emolevyyn leveällä lattakaapelilla. Ulkoisen näppäimistön rakentamisessa on kolme mahdollisuutta:
Ensimmäinen vaihtoehto on ehkäpä suositeltavin, koska tähän liittyy vähiten emolevyn kolvaamista. Lisäksi adapterit mahdollistavat PC-näppäimistön käytön. Jos taas alkuperäinen Amigan näppäimistö on se ainoa oikea, ovat kohdat 2. ja 3. sinua varten. Jos saatavilla on A2000/A3000/A4000-näppäimistö, voidaan koneen taakse rakentaa standardi Amigan näppäimistöliitin ja näppäimistö liitetään tähän (huom! näppisresetti ei toimi ilman erillistä viritystä!). Jos taas ulkoista näppäimistöä ei ole saatavilla tai rahavaranto on tiukilla, on mahdollista rakentaa näppäimistö A1200:n alkuperäisestä näppäimistöstä (jolloin bonuksena myös näppisresetti toimii!). 1. Valmiin näppäimistöadapterin käyttö Adaptereita on useita erilaisia, asennusohjeet tulevat poikkeuksetta paketin mukana. Paras vaihtoehto on adapteri, jossa on tarpeeksi pitkä kaapeli sekä liitin, jonka saa kiinnitettyä koneen takaosaan. 2. A2000/A3000/A4000-näppäimistön käyttö Standardin Amiga-näppäimistön liittämiseksi täytyy emolevylle kolvata kolme johdinta ja katkaista alkuperäisestä MPU:sta kaksi jalkaa. Kaksi muuta johdinta ovat +5V ja GND, jotka voidaan helposti ottaa suoraan PC-virtalähteestä. KCLK-johdin kolvataan piirin U7 nastaan 44 Operaatio kannattaa aloittaa etsimällä oikeat piirit emolevyltä. On hyvä idea esim. tussilla merkitä piiriin oikean nastan kohdalle pieni merkki, näin virheiden mahdollisuus pienenee. Ensimmäisenä kannattaa etsiä katkaistavat jalat ja pientä veistä käyttäen leikata yhteys emolevyyn poikki (kuva 2a, piirin U13 jalat 13 ja 14). Lienee selvää, että tämän jälkeen alkuperäinen näppäimistö ei enää toimi, vaikka se liitettäisiinkin takaisin lattakaapelin liittimeen.
Kuva 2a - Muutostyöt emolevyllä Seuraavaksi kolme johdinta (KCLK, KDAT ja RESET) kolvataan emolevylle (piirien jalat ovat helpoin paikka kolvata) (kuva 2a, piirin U7 jalat 43 ja 44, ja piirin U13 jalka 38). Kolvin kärjen olisi hyvä olla ohut, tai kolvausoperaatio menee kikkailuksi. Piirit, joiden jalkoihin johtimet kolvataan, ovat pintaliitoksella emolevyllä, joten työ vaatii melkoista tarkkuutta. Mikäli piirien jalkoihin kolvaaminen tuntuu liian vaikealta tai pelkäät tuhoavasti itse emolevyn, on mahdollista hankkia sopiva kehikko painettavaksi piirin päälle. Johtimien kolvaaminen tällaiseen kehikkoon on helpompaa ja turvallisempaa. Lopputuloksena pitäisi olla viisi johdinta: KCLK, KDAT, RESET, +5V ja GND. Ja nämä ovat täsmälleen samat kuin Amigan alkuperäisen näppäimistön liittimessä (kuva 2b).
Kuva 2b - A2000/A3000-näppäimistön liitin Riippuen halutun näppäimistön tyypistä koneen taakse tuleva liitin on hieman erilainen. A2000/A3000:n näppäimistön liittimen nastoitus löytyy täältä (ja kuva 2b). A4000:n näppäimistön liittimen nastoitus löytyy täältä (ja kuva 2c). On myös mahdollista käyttää A1000:n näppäimistöä, tosin tällaista museotavaraa en ainakaan henkilökohtaisesti viitsisi uhrata päivittäiseen käyttöön. hwb:stä löytyy tarvittaessa A1000-näppäimistön liittimen nastoitus. Itse liittimen rakentaminen on yksinkertaista: kolvataan oikea johdin oikeaan nastaan ja kiinnitetään liitin tornin takaosaan.
Kuva 2c - A4000-näppäimistön liitin Näppäimistö-reset saattaa toimia tai sitten ei. Jos reset ei toimi, on mahdollista liittää tornikotelon reset-nappi yhdistämään GND ja U13 piirin pinni 38 jolloin kone resetoituu (kuva 2a). Myös näppäimistö-reset on mahdollista saada toimimaan erillisellä logiikalla. Lisää aiheesta löytyy aminetin hard/hack-hakemistosta (mm. hard/hack/KBD-Reset103.lha). 3. A1200-näppäimistön käyttö Suurin etu alkuperäisen A1200:n näppäimistön käyttämisessä on se, että näppis-reset toimii suoraan ilman erillisiä virityksiä. Tämä reset tosin on A500-tyylinen eli reset tapahtuu välittömästi, kun kolme maagista näppäintä painaa pohjaan, ts. software-pohjainen resetin käsittely ei enää toimi. Toisaalta resetoinnissa ei ole enää hämäävää maksimissaan 10 sekunnin viivettä. Huonona puolena mainittakoon, että näppäimistön kuoren saaminen siistiksi vaatii työtä. (Omassa rakennelmassani näppäimistön kuoret on viritetty vanhan A500:n kuorista, ei kovinkaan esteettinen ratkaisu.) Rakentaminen menee samaa latua kuin "A2000/A3000/A4000-näppäimistön käyttö" -kohdassa on esitetty. On toki mahdollista käyttää A2000/A3000:n tai A4000:n näppäimistön liitintä, ja ehkä tämä onkin parempi ratkaisu, koska tällöin voi halutessaan vaihtaa näppäimistön helposti "oikeaan". Itse kuitenkin käytin standardia uros-D9-liitintä. Itse näppäimistö rakennetaan seuraavasti: Irrotetaan A500:n näppäimistöstä oikeassa yläkulmassa sijaitseva piirilevy (kuva 3a). Liitetään tämä piirilevy A1200:n näppäimistön lattakaapeliin (kuva 3b). Itse piirilevyn voi piilottaa näppäimistön alle, kannattaa kuitenkin olla varovainen, ettei vahingoita itse lattakaapelia! (kuva 3c) A500:n näppäimistö-MPU:n piirilevystä lähtee reilusti johtoja (kuva 3a), joista löytyvät myös - yllätys yllätys - juuri nämä KCLK-, KDAT-, RESET-, +5V- ja GND-johtimet. On täysin omasta virittelynhalusta kiinni, minkälaisen johdotuksen ja liittimet näppäimistöönsä rakentaa, pääasia että oikea johdin päätyy lopulta oikeaan paikkaan emolevyllä. Itse käytin näppäimistön johtona vanhan joystickin johtoa, ja näppäimistön liittimenä on koneen takana uros-D9-liitin.
Kuva 3a - A500:n näppäimistön-MPU:n piirilevy
Kuva 3b - A1200-näppäimistön viritys, osa 1
Kuva 3c - A1200-näppäimistön viritys, osa 2 Ohessa taulukko A500:n näppäimistö-MPU:n piirilevyn nastoista:
Näppäimistö ei näytä kovinkaan hyvältä ilman kuoria. Eräs mahdollisuus on rakentaa kuoret A1200:n kuorista sahaamalla ylimääräinen osa pois. Itse käytin A500:n kuoria, koska sellaiset sattuivat nurkassa lojumaan. |
|
|
||||||||||||||||||||||||||||||
| Tornikotelo toimitetaan lähes poikkeuksetta virtalähteen kera. Isot ATX-tornikotelot sisältävät 250W:n tai 300W:n virtalähteen, tosin 200W on jo enemmän kuin riittävä. Suurin ongelma virtalähteen virittämisessä Amigan käyttöön on löytää oikeat jännitteet sekä PC- että Amiga-virtalähteestä. Tässä apuun kannattaa ottaa yleismittari, paperia ja kynä. Amigan virtalähteen nastoitus selviää virtalähteen pohjasta, mutta on suositeltavaa myös itse mitata jännitteet, jotta voi varmistua kytkentöjen oikeellisuudesta.
Paperille kannattaa piirtää Amigan power-liittimen kuva ja numeroida nastat. Mittausten perusteella pitäisi löytyä nastat: +5V, +12V, -12V ja GND (kuva 4a). Seuraavaksi PC-powerin kimppuun. Etsitään liitin, jossa on kyljessä merkintä P8. Tämän liittimen nastoista löytyvät nuo samat +5V, +12V, -12V ja GND (kuva 4b). Tässä tapauksessa kannattaa paperille merkitä johtimen väri ja jännite.
Kuva 4a - A1200-virtalähteen liitin
Kuva 4b - PC-virtalähteen liitin Kun kaikki tämä informaatio on kerätty, on aika rakentaa itse virtaliitin. On toki mahdollista kolvata johtimet suoraan emolevylle, mutta itse suosittelen Amigan virtaliittimen kolvaamista P8-liittimen tilalle: Katkaistaan Amigan virtalähteen kaapeli noin 30-40 cm liittimestä. Leikataan P8-liitin irti PC-powerista. Tässä voi leikata aivan liittimen juuresta. Kolvataan +5V, +12V, -12V ja GND siten että Amigan virtaliittimestä saadaan ulos vastaavat jännitteet kuin alkuperäisestä virtalähteestä. Seuraavissa taulukoissa on esitetty sekä PC:n että A1200:n virtalähteiden johtimien värit ja jännitteet. Viimeisessä taulukossa on esitetty johtimien liittämisjärjestys. HUOM: Vaikka suurin osa laitteista käyttää juuri näitä värejä, on silti syytä tarkistaa kytkennät! PC-virtalähde (P8)
A1200-virtalähde
Kannattaa tarkistaa kytkennät muutamaan kertaan, sillä jos johtimet menevät sekaisin, tuloksena on pahimmassa tapauksessa emolevyn/turbokortin/kovalevyjen sekä itse virtalähteen tuhoutuminen. Onnistuneen kytkentäurakan jälkeen lopputuloksena on PC-virtalähde, jossa on Amigan virtajohto liittimineen. Kun emolevy on sijoitettu tornikotelon sisään, voidaan virtaliitin kytkeä paikoilleen. Täyskorkeissa tornikoteloissa on yleensä virtalähde, jossa on runsaasti pieniä ja isoja powerliittimiä. Isot liittimet saattavat tosin loppua kesken, jos laitteistossa on useita kovalevyjä ja esim. CD-ROM ja CD-RW. Tällaisessa tilanteessa voi ostaa valmiita jakokappaleita tai rakentaa sellainen itse. Helpointa on leikata hajonneesta tai turhasta PC-virtalähteestä isot powerliittimet ja kuoria yhdestä power-liittimestä johtimia sen verran, että nämä lisäliittimet saa kolvattua kiinni. Mielikuvitusta saa käyttää, hyvä idea on esimerkiksi purkaa yksi pieni liitin ja lisätä tähän vaikkapa 10 kpl isoja liittimiä, eivätpähän lopu kesken. |
|
|
| IDE laitteiden virittäminen ei tuota ongelmia, joskin kaapeleiden pidennys saattaa tulla kyseeseen. Jos koneessa on aiemmin ollut vain 2,5":n kovalevy, on tässä yhteydessä helppo laajentaa levytilaa halvalla 20-30 gigatavun levyllä. 2.5" -> 3.5" adaptereita saa ostettua kohtalaisen halvalla, tosin parempi vaihtoehto lienee 4-Way-adapteri (IDEFix), jonka avulla saa yhteensä neljä IDE-laitetta kiinni. Aminetissa hard/hack-hakemistossa on parikin eri ohjetta 4-way-adapterin rakentamiseen. Luonnollisesti 3,5":n laitteiden virta kannattaa ottaa suoraan PC-virtalähteestä.
Sisäisen levyaseman siirtämisessä tornikoteloon on pari hankaluutta. Ensinnäkin alkuperäinen lattakaapeli on aivan liian lyhyt, ja toisekseen sisäisessä A1200-levyasemassa ei ole maskia. Ensimmäinen ongelma on helppo ratkaista hankkimalla tarpeeksi pitkä pätkä lattakaapelia ja siirtämällä alkuperäisen kaapelin liittimet tähän (tarkkana, että liittimet tulevat oikein päin!). Maskin puuttuminen on ratkaistavissa parillakin tavalla. Ensinnäkin risasta tai tarpeettomasta PC:n korppuasemasta voi yrittää sovitella maskia. Jos kädentaitoja ja työkaluja löytyy voi sopivan maskin säätää itse. Toinen vaihtoehto on hankkia sisäinen Amigan high density -korputin (mieluiten A4000-malli, koska se tulee maskilla). Hinta tosin voi hirvittää... Virta sisäiseen levyasemaan kannattaa luonnollisesti ottaa suoraan PC-virtalähteestä. |
|
|
| Alkuperäisen monitoriliitännän siirtäminen koneen takapaneeliin voi tuottaa ongelmia, koska sopivien liittimien löytäminen on hankalaa. (Amigan RGB-liitin käyttää harvinaisempaa 23 pinnistä D-liitintä.) Jos tarvittavat liittimet löytää, on jatkokaapelin rakentaminen helppoa: kolvataan vain uros- ja naaras-D23-liittimen jokainen nasta (tässä voi "optimoida" jättämällä turhat nastat kolvaamatta, http://www.hwb.acc.umu.se/:stä löytyy RGB-liittimen nastoitus).
Suositeltavampi ja yksinkertainen ratkaisu on käyttää scandoubleria, jossa on VGA-liitin kaapelin päässä. Tämä liitin on helppo kiinnittää tornin takaosaan. Jos kuitenkin scandoubleria käyttää, voi ongelmia tulla siitä, että sekä näppäimistö että scandoubler tarvitsevat samoja nastoja tietyistä piireistä. (Esim. Micronik Scandy -scandoubler ja omatekoinen ulkoinen näppäimistö vaatii erityistä virittelyä, itse kolvasin näppäimistön tarvitsemat johtimet CIA U7 -piirin päälle painettavaan kehikkoon. Jos käyttää valmista näppäimistöadapteria, tältä ongelmalta saattaa välttyä, riippuen adapterin tyypistä.) Lisäksi jos koneessa on näyttökortti (BlizzardVision tai vastaava), myös sen VGA-liitin on helppo kiinnittää koneen taakse. Omassa rakennelmassani on tornin takana päällekkäin AGA-, scandoubler- ja BVision-VGA-liittimet. |
|
|
| Hiiri- ja joystick-liittimet on helppo saada koneen taakse jatkokaapeleilla. Otetaan tarpeeksi pitkät pätkät lattakaapelia (40-50 cm) ja halkaistaan kaapeli 9-johtoiseksi. Kaapelin toiseen päähän kolvataan naaras-D9-liitin ja toiseen päähän uros-D9. Naarasliitin tulee emolevyn liittimeen ja urosliitin kiinnitetään torninkotelon taakse. Helppoa.
Serial- ja parallel-kaapelit on helppo toteuttaa samaan tapaan kuin hiiri- ja joystick-liittimet. Yhdistettävissä nastoissa voi jälleen "säästää", tarkemmat tiedot http://www.hwb.acc.umu.se/:stä. Itse en näitä liittimiä tarvitse, joten en ole niitä koneen taakse vienyt. Lisälevyaseman liittimen vieminen koneen taakse on samanlaatuinen operaatio. On tietenkin mahdollista jättää lisälevyasemat tornikotelon sisälle, jolloin itse liittimen vieminen ei ole tarpeen. Amigan RCA-liittimet on helppo jatkaa sopivilla osilla (2 kpl uros- ja naaras-RCA-liittimiä ja piuhaa) tornin takaosaan. Jos A1200:ssa on kelloporttiin kiinnitettävä äänikortti, sen mukana yleensä toimitetaan tarvittavat kaapelit ja liittimet (mm. Delfina A1200; Zuikkis: muista sitten pistää ne rahat tilille... ;). Tälläisen kortin kanssa saa myös CD-äänet helposti kuuluviin. Jos CD-äänet haluaa kuuluville ilman äänikorttia, on tämäkin mahdollista erillisellä virityksellä. Lisää aiheesta Aminetin hard/hack-hakemistossa. Omassa laitteistossani kaiuttimien RCA-kaapeli tulee suoraan koneen sisältä. |
|
|
| PCMCIA-liitintä (nykyiseltä nimeltään PC Card) kritisoitiin A1200:n alkuaikoina, mutta nyttemmin moni A4000:n omistaja kiroaa, kun A1200:aan saa ethernet-verkkokortin naurettavan halvalla. Kun emolevy kiinnitetään tornikotelon sisälle pitkittäin, ei PCMCIA-liitintä tarvitse muuttaa, sillä kotelon takaseinää muuttamalla liittimen saa kätevästi vietyä koneen taakse. Jos PCMCIA-liittimeen ei tarvitse päästä käsiksi, on toki mahdollista hankkia 90 asteen kulma liittimeen, jolloin koko paketti jää siististi koneen sisälle. Tällöin esim. ethernet-kortista koneen taakse jää vain mullukka, jossa on itse nettipiuhan liittimet.
1200:n PCMCIA-liittimessä on bugi, sillä kortti ei koskaan saa CC_RESET-signaalia. Jos PCMCIA-kortti vaatii hotplugin (eli siis kortti pitää irrottaa ja työntää joka kerta liittimeen, kun koneeseen laitetaan virrat) on tilanne mahdollista korjata yksinkertaisella piirillä. On olemassa ainakin kaksi erilaista ratkaisua ongelmaan, Aminetin cnet.device-paketissa oleva ohje ja pcmciafix.lha. Molempien on todettu toimivan. Itselläni on cnet.device-paketin ohjeiden mukaan rakennettu korjauspiiri, joten siitä hieman lisää. Ohjeessa luetellut komponentit on syytä hankkia todella ohjeen mukaan, siis yksi 22K vastus, yksi 10K vastus ja BC327-PNP-transistori (tai vastaava, omassa piirissäni BC3275). Ensimmäinen viritykseni ei toiminut ilmeisesti väärien komponenttien takia. Rakennettuani piirin uudelleen ja varmasti oikeilla komponenteilla lähti piiri toimimaan. Jos Gayle-piirin jalkoihin kolvaaminen ei innosta, on mahdollista hankkia sopiva kehikko, joka painetaan piirin päälle. Johtimien kolvaaminen tähän kehikkoon on helpompaa ja turvallisempaa. |
|
|
| Joidenkin turbokorttien kanssa voi tulla ongelmia, vaikka virtalähde itse olisikin tarpeeksi tehokas. Tämä ongelma johtuu siitä, ettei emolevy pysty toimittamaan tarpeeksi suurta jännitettä laajennusliittimeen, jolloin turbokortti ei toimi oikein ja/tai kone kaatuilee usein.
Esimerkiksi BlizzardPPC-ohjekirjanen ehdottaa, että emolevyn sisäisen levyaseman virtaliittimeen kytketään suoraan powerliitin PC-virtalähteestä. Tämä levyaseman virtaliitin on "lähempänä" laajennusliitintä, ja siten turbokortti saa tarvittavan jännitteen. Omassa BlizzardPPC-laitteistossani syötän suoraan +5V virtalähteestä kortille. Kolvasin +5V- ja GND-johtimet suoraan PowerPC-prosessorin tuulettimen johtimiin (punainen johdin on +5V, musta on GND). |
|
|
| Jos laitteistossa on useita kovalevyjä, CD-ROM tai CD-RW asema, turbokortti ynnä muuta sälää, nousee koneen lämpötila helposti liikaa. Täyskokoinen tornikotelo mahdollistaa kuitenkin useiden lisätuulettimien asentamisen, ja usein kotelossa on suoraan paikkoja tuulettimille, sopivine ruuvinreikineen.
Pikkutuulettimia on karkeasti jakaen kahta tyyppiä: +5V ja +12V. +5V-mallit ovat yleensä prosessorituulettimia ja +12V-malleja on esim. virtalähteissä. On myös olemassa isoja verkkovirralla toimivia tuulettimia, ja jos tällaisen jostain löytää, kannattaa sitä ehdottomasti käyttää. Elektroniikkaliikkeissä tällaiset verkkovirtatuulettimet maksavat vajaan satasen, ja ne ovat usein huomattavasti hiljaisempia kuin +5V- ja +12V-mallit. Pikkutuulettimet ovat juuri sopivia, jos prosessori tai esim. BlizzardVisionin Permedia 2 tarvitsee lisäjäähdytystä. Tarvittava johdotus on helppo rakentaa, itse tuulettimen kiinnitys tukevasti voi sen sijaan olla hankalampaa. Uusien BlizzardVision-korttien Permedia 2 -piirin päällä on kuulemma valmiiksi pieni siili, tosin lisäjäähdytys tuskin koskaan on pahasta. +12V-tuulettimet (joita muuten kätevästi saa vanhoista PC-powereista purkamalla, tosin nämä tuulettimet ovat usein loppuun kuluneita) sopivat itse kotelon tuuletukseen +5V pikkuveljiään paremmin. Omassa tornissani on kaksi tällaista tuuletinta vierekkäin takana yläosassa imemässä lämmintä ilmaa ulos. Yksi tuuletin taas on tornin edessä alhaalla imemässä viileää ilmaa kotelon sisälle. Tällainen ratkaisu taatusti vaihtaa ilmaa tornikotelossa, eikä vain pyöritä sitä ympäriinsä kotelon sisällä. Lisätuulettimista aiheutuu aina melua, ja jos laitteisto muuten on hiljainen, voi olla kannattavaa sijoittaa hiljaisiin ja laadukkaisiin tuulettimiin. |
|
|
| Kun laitteisto alkaa olla kasassa, on järkevää vielä kerran tarkistaa kaikki liitännät oikosulkujen ja väärien liitäntöjen varalta. Lisäksi kannattaa tarkistaa, ettei emolevylle ole pudonnut työskentelyn aikana johtimenpätkiä tai muuta metallisälää, joka voisi aiheuttaa oikosulun. Tarkistuslistalla ovat myös IDE- ja levyasemaliittimet: ovatko liitännät oikein päin? Onko virtalähteen johtimet varmasti oikein kytketty? Onko näppäimistön johtimet oikein liitetty?
Kun kaikki viimein tuntuu olevan kunnossa, kannattaa laitteistoon kytkeä vain näppäimistö ja monitori. Ja... virtaa päälle! Jos savua ja kipinöitä ei nouse, on syytä seurata monitoria. Siihen pitäisi kohtalaisen ajan kuluttua ilmestyä kuva, joka ehdottaa levykkeen asettamista levyasemaan. Jos kone tuntuu toimivan, voi rakennelmaan lisätä muita laitteita ja kokeilla käynnistämistä uudestaan. Jos näppäimistö ei toimi, on syytä tarkistaa, etteivät KCLK ja KDAT ole menneet sekaisin, sillä jos nämä sekoittaa keskenään, näppäimistö vain suoltaa ulos sekavaa merkkimössöä... Jos kovalevyt eivät toimi eivätkä edes lähde pyörimään (kuulee äänestä, tai siis sen puutteesta), on syytä tarkistaa virtaliittimet ja IDE-liittimien suunta. Jos IDE-liittimen kytkee väärin päin, levy ei näet käynnisty, ja lisäksi ruudulle saattaa ilmestyä ilotulitusefektejä. Jos äänet eivät kuulu, on vika todennäköisesti joko itse RCA-liittimien jatkokaapeleissa tai sitten -12V puuttuu tai on kytketty väärin. Myös seriaaliportti lakkaa toimimasta, jos -12V puuttuu. Jos ongelmia ilmenee, kannattaa aina riisua laitteita irti, kunnes kone jälleen toimii, näin on helppo selvittää missä päin ongelma piilee. Yleensä ottaen A1200 on todella vankkaa tekoa, sen rikkominen on vähintäänkin vaikeaa. Itselläni on ollut levyasema, IDE-liitin ja näppäimistö väärin kytkettynä, lisäksi muutaman kerran on -12V puuttunut emolevyltä kokonaan, ja emolevy on myös ollut oikosulussa useampaan otteeseen. Silti kirjoitan tätä artikkelia juuri samaisella koneella. Amiga rules. :) |
|
|
| Kone on (toivottavasti) kasassa ja kuoret päällä, joten koko viritys on enää loppusilausta vailla. Koneen kylkeen "powered by Amiga" -tarra ja koneen taakse nimitarrat liittimille. Ainakaan tulevaisuudessa ei tule tilaongelmia, jos ilmenee tarve lisätä vaikkapa CD-poltin tai muu lisälaite, sillä vapaana on viisi kappaletta 5,25":n paikkoja. Tornin sisällä on vapaana kolme kappaletta 3,5":n paikkoja, ja lisää on järjestettävissä hankkimalla ylimääräinen 3,5":n laitteiden asennuskehikko.
|
[ Sekalaiset ] [ Sivukartta ]