[ Sekalaiset ] [ Sivukartta ]

Digitaaliajan kotiteatteri - säätöä ja elokuviin
Esa Heikkinen <oh4kju@sci.fi>

Historiasta nykypäivään | Kotiteatteria rakentamaan | Säätöä ja elokuviin

Vahvistimen asetukset
Digitaalidekoodereilla varustetussa vahvistimessa on runsaasti asetuksia. Ne tulee käydä läpi käyttöohjeen kera laitteen ensimmäisellä käyttökerralla. Tärkeimmät asetukset ovat kaiuttimia koskevat. Pääkanavista on asetettavissa niiden koko (large/small), käytännössä tämä tarkoittaa niiden bassotoistoa. Asetus toimii siten, että large-asentoon asetetuille kaiuttimille menee täysi taajuusalue ja small-asentoon asetetuilta kaiuttimilta leikataan bassoalue pois ja se johdetaan joko subbarille tai pääkanaville riippuen niiden asetuksista. Jos et käytä erillistä subbaria, aseta etukanavat asentoon large, jolloin vahvistin ohjaa bassoäänet niihin. Jos sinulla on pienet takakaiuttimet, aseta niihin small, jolloin takakanavien bassoäänet ohjataan etukanaviin. Sama koskee keskikanavaa. Jos käytät subbaria, voit asettaa kaikki kaiuttimet small-asentoon, subbarille on myös on/off-asetus.

Jos sinulla on hyvän bassotoiston omaavat pääkanavat ja lisäksi vielä subbarikin, voit kokeilla asettaa etukanavat asentoon large ja subbarin päälle. Tällöin subbariin menee pelkkä LFE-kanava kuunneltaessa monikanavaääntä. Tässä on kuitenkin vaarana, että kaksikanavaisia lähteitä kuunneltaessa kuuluvat samat bassotaajuudet sekä subbarista että pääkanavista. Tällaista tilannetta ei saisi syntyä, koska se sotkee bassotoiston totaalisesti! Mikäli subbarin jakotaajuus on asetettavissa, aseta se reilusti pääkanaviesi toistoalueen alarajan yläpuolelle, esimerkiksi 80-100 Hz. Jakotaajuus on se rajataajuus, joka rajaa subbarille menevät taajuudet pääkanaville menevistä taajuuksista. Jakotaajuudella voi vaikuttaa myös bassotoistoon varsin paljon, joten paras arvo löytyy viimekädessä kuuntelemalla.

Perusasetusten jälkeen tulee kunkin kaiuttimen etäisyys metreissä säätää. Mittaa välimatkat ja syötä ne vahvistimeen. Tämän tiedon avulla kanavien äänisignaalia viivästetään siten, että kaikkien kanavien ääni saapuu kuulijan korvaan mahdollisimman tarkasti samalla hetkellä. Tämä on tärkeää, jotta tilavaikutelma välittyisi mahdollisimman todentuntuisena.

Lopuksi on vuorossa kanavien keskinäisen voimakkuuden säätö. Mikäli sinulla on viisi samanlaista kaiutinta suurin piirtein yhtä etäällä kuuntelupaikalta, selviät helpolla: tällöin voit asettaa kaikkien kanavien tasoksi 0 dB eli säätöalueen keskelle. Muussa tapauksessa säätö käynnistetään aktivoimalla testikohina, joka kuuluu vuorollaan eri kanavista. Yritä säätää voimakkuudet siten, että kohina kuulostaa yhtä voimakkaalta kaikista kaiuttimista.

Vaikeinta on subbarin tasonsäätö. Lähes poikkeuksetta subbari soi liian kovalla aloittelevalla kotiteatteriharrastajalla. Oikea taso löytyy vasta pitkällisen kuuntelun tuloksena. Matalia sinitaajuuksia sisältävää testilevyä kannattaa käyttää apuna ja pyrkiä siihen, että toiston siirtyminen pääkanavilta subbarille jakotaajuuden kohdalla tapahtuisi mahdollisimman tasaisesti ja että eri bassotaajuudet kuulostaisivat yhtä voimakkailta. Sopivan alkuasetuksen löytää, kun kuuntelee reilusti jakotaajuuden yläpuolelta (esim. 150 Hz) ja sen alapuolelta (esim. 40 Hz) olevia sinitaajuuksia vuorollaan ja yrittää säätää näiden keskinäisen voimakkuuden samaksi. Testitaajuuksia kannattaa muutella, kuitenkin siten että alempi taajuus menee subbarin toistoalueelle ja toinen pääkanavien.

Mikäli sinulla on analoginen, 5.1-liitännöin varustettu kotiteatterivahvistin ja dekooderilla varustettu DVD-soitin, löytyvät edellä kuvatut säädöt DVD-soittimesta.

DVD:n asetukset
Myös dekooderittomissa DVD-soittimissa on asetuksia, jotka säädetään olemassa olevalle laitteistolle sopiviksi. Esimerkiksi digitaalinen äänilähtö (digital out) vaatii perusasetusten tekemisen, jotta erilaiset ääniformaatit toistuisivat oikein. Dolby Digital -monikanavaäänen ulostuloformaatti pitää asettaa. Yleensä tässä asetuksessa on kaksi vaihtoehtoa; Dolby Digital tai esim. bitstream tarkoittaa, että Dolby Digital tulee ulos monikanavaisena, digitaalisesti pakattuna signaalina. Mikäli sinulla on dekooderilla varustettu vahvistin, valitse tämä vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on PCM, joka tarkoittaa että monikanavaääni downmixataan kaksikanavaiseksi ja syötetään ulos samassa formaatissa kuin CD-soittimelta tuleva pakkaamaton musiikkidata. PCM-asetusta käytetään vain jos vahvistin ei sisällä Dolby Digital -dekooderia, mutta siinä on kuitenkin digitaalinen äänisisäänmeno.

Jos DVD-soitin tukee MPEG Multichannel -äänijärjestelmää, löytyy sillekin edellä kuvatut asetukset. MPEG Multichannel ei koskaan yleistynyt, joten sitä tapaa varsin harvalla levyllä. Myöskään kaikki vahvistimet eivät sitä tue. Näin ollen PCM-asetukselle löytyy tässä kohdassa useammin käyttöä, jotta äänen saa kuuluviin edes kaksikanavaisena. Tosin en usko, että on olemassa yhtään DVD:tä, jossa olisi pelkkä MPEG Multichannel -ääni eikä lainkaan Dolby Digitalia vaihtoehtona.

DTS-tukea varten ei yleensä ole edellä kuvattuja asetuksia. Sen voi yleensä asettaa vain päälle tai pois, PCM-konvertointimahdollisuutta ei ole. Jos vahvistimessasi on DTS-dekooderi, aseta DTS-ulostulo päälle.

Seuraavana tulevat kuvasuhteen määritykset. Vaihtoehtoja on tavallisesti kolme: 4:3 Pan&Scan, 4:3 Letterbox ja 16:9 Widescreen. Nämä määritellään sen mukaan, millainen televisio sinulla on. Mikäli TV:si tukee 16:9-kuvasuhdetta, aseta kuvasuhde sellaiseksi. Silloin kuva tulee ulos anamorfisena. Kun TV asetetaan 16:9-tilaan (DVD antaa 16:9 ohjauksen scartin kautta, jos se on kytketty suoraan TV:hen), tapahtuu tavallaan sama kuin elokuvateatterissa Cinemascope-linssillä. Tällä tavoin DVD:ltä saadaan paras kuvanlaatu. Jos 16:9 ei ole tuettuna, valitse kuvasuhteeksi 4:3 Letterbox, jolloin DVD-soitin konvertoi anamorfisen kuvan normaalin TV:n kuvasuhteelle ja asettaa kuvan ruudun keskelle ylä- ja alalaidan jäädessä mustiksi. Pan&Scan-vaihtoehtoa ei kannata koskaan valita, koska silloin osa kuvasta voi jäädä näkymättömiin.

Jos olet liittänyt DVD-soittimen scart-kaapelilla televisioosi, aseta DVD:n asetuksista RGB-ulostulo päälle. Asetus vaikuttaa vain scart-liittimeen. Tällä tavoin saat TV-ruudulle terävimmän mahdollisen kuvan. Jos käytät soittimen S-video-lähtöä ja signaali menee vahvistimen kautta televisiolle, on kuva käytännössä hyvin lähellä RGB-laatuista kuvaa, eikä scart-kaapelia tarvitse käyttää.

Joissakin soittimissa voi valita käytettävän videonormin, PAL, NTSC tai Multi. Tämä asetus ei vaikuta RGB-ulostuloon. Asetuksella määrätään se värijärjestelmä, jonka mukaisena TV:si vastaanottaa signaalia. Multi-asennossa värijärjestelmä määräytyy käytetyn levyn mukaan. Käytä tätä, jos sinulla on moninormitelevisio. Jos et omista sellaista, voit kokeilla asettaa värijärjestelmäksi PAL. Silloin soitin toimii siten, että NTSC-levyiltä tulee ulos 60 Hz PALia. Tämä ei ole aivan standardin mukainen signaali, sillä kuvataajuus on NTSC:n mukainen, mutta värijärjestelmänä on PAL. Jotkut vanhemmat televisiot osaavat kuitenkin näyttää tällaista signaalia aidon NTSC:n sijasta.

DiViDo on siitä erikoinen, että tämä asetus vaikuttaa myös kuvataajuuteen. NTSC-levyt konvertoituvat standardiksi 50 Hz PAL-signaaliksi, jota voi esimerkiksi nauhoittaa videolle. Normaalistihan NTSC-levyiltä ei voi nauhoittaa tavallisella videonauhurilla. Kuvataajuuden muutos aiheuttaa kuitenkin nykimistä, ja kuvanlaatu heikkenee muutenkin.

DVD:ssä on myös kieliasetuksia. Oletuskieli tekstitykselle kannattaa asettaa suomelle. Suomenkielinen tekstitys käynnistyy jatkossa automaattisesti, mikäli sellainen levyltä löytyy. Myös ääniraidan oletuskielen voi valita. Tähän kannattaa myös määritellä suomi, jos soittimessa joskus toistetaan jotakin suomenkielisellä dubbauksella varustettua lastenelokuvaa. Muihin DVD-elokuviin tämä asetus ei vaikuta, koska Suomessa ei (luojan kiitos) dubata kaikkia elokuvia. Jos soitin ei löydä suomenkielistä ääniraitaa, valitsee se oletusäänen (yleensä englanti).

Joissakin soittimissa voi valita myös DVD:n valikkokielen (DVD language). Tähänkin voi määritellä suomen, valinta toimii silloin, jos levyllä on suomenkieliset valikot (lastenlevyillä). Muihin levyihin valinta ei vaikuta. Erikoisempi kieliasetus, joka on ainakin Pioneerissa, on tekstityksen poisto ääniraidan mukaan (subtitle off). Tällä voi estää esimerkiksi suomenkielisen tekstityksen automaattisen käynnistymisen silloin kun ääniraitakin on suomenkielinen.

Elokuvien asetukset
Kun laitteiston asetukset ovat kunnossa, pääset nauttimaan ensimmäisestä DVD-esityksestä kotonasi. Maltti on kuitenkin vielä tarpeen, vaikka olisikin jo kova hinku päästä nauttimaan vaivalla tehdystä työstä ja kalliista hankinnoista. Yleisin virhe, jonka voi malttamattomuuttaan kiirehtimällä tehdä, on unohtaa ääniraidan valinta. Tämä sattuu toisinaan vanhemmallekin harrastajalle. Joissakin levyissä on oletusääniraitana kaksikanavainen Dolby Digital Stereo -ääniraita, joka toistuu vahvistimelta perinteisen Pro Logic -järjestelmän kautta, ja aito monikanavaääni jää kokematta. Vahvistimesi kyllä tukee erilaisia ääniraitavaihtoehtoja ja ääni kuuluu, valitsipa mitä hyvänsä - mutta onko ääni paras mahdollinen?

Elokuvan käynnistyminen riippuu levystä. Joissakin levyissä elokuva alkaa suoraan, kun levyn asettaa soittimeen. Tällöin ääni- ja tekstitysasetukset tulevat soittimeen tehtyjen valintojen mukaisesti. Yleisempää on kuitenkin se, että levyssä siirrytään valikkoon heti käynnistyksestä. Jos valikosta ei tee mitään valintoja, vaan käynnistää elokuvan "play movie" yms. kohdasta, tulee käyttöön joko soittimeen tehdyt oletusasetukset tai jotakin muuta, jota levyn julkaisija on valikkojärjestelmään ohjelmoinut. Siksi olisi aina viisainta käydä valitsemassa ääniraita "sound setup" valikosta ja halutut tekstit kohdasta "subtitles" ennen esityksen aloittamista. Valikoiden toteutus on levykohtaista, hienoimmissa valikoissa on elävät taustat ja ääniraita. Valikoissa liikutaan kaukosäätimen nuolinäppäimillä ja enterillä.

Tärkeät ääni- ja tekstitysvalikot löytää nopeimmin painamalla kaukosäätimen audio- tai subtitle-painiketta. Oikea valikko pitäisi tulla silloin esiin. Samoja painikkeita voi käyttää myös elokuvan toiston aikana ääniraidan tai tekstityksen valitsemiseksi "lennossa". Joillakin levyillä tämä on voitu estää, ja painikkeista tulee vain estosta kertova ikoni hetkeksi ruudulle. Tällöin on siirryttävä takaisin levyn valikkoon painamalla menu-näppäintä.

Mitä äänivalikosta sitten pitäisi valita? Seuraavassa pieni taulukko yleisimmistä vaihtoehdoista ja mitä mikäkin niistä tarkoittaa:

PCM: Kaksikanavainen, pakkaamaton stereoääni, käytössä monilla musiikkilevyillä.
Dolby Digital 1.0: Dolby Digital -koodattu monoääni, kuuluu vain keskikanavasta.
Dolby Digital Stereo: Dolby Digital -koodattu kaksikanavainen ääniraita. Toimii joko perinteisenä stereona tai Dolby Pro Logic -kytkennän kautta riippuen vahvistimen toimitilasta.
Dolby Digital 2.0: Sama kuin edellä.
Dolby Digital 2.1: Sama kuin edellä, mutta sisältää LFE-kanavan.
Dolby Digital 5.0: Dolby Digital -koodattu monikanavaääni ilman LFE-kanavaa.
Dolby Digital 5.1: Dolby Digital -koodattu monikanavaääni, jossa mukana LFE-kanava. Valtaosassa uusista elokuvista löytyy tämä ääniraita, ja mikäli levyllä ei ole DTS-ääntä, valitse aina tämä vaihtoehto.
DTS: DTS-koodattu monikanavaääni. Jos tämä vaihtoehto on käytettävissä ja vahvistimessasi on DTS-dekooderi, käytä tätä parhaimman äänenlaadun saavuttamiseksi. Myös DTS:n yhteydessä voidaan käyttää vastaavia numerolyhenteitä kuin edellä.

Yhteenvetona voisi todeta, että aina kun ääniraitatieto on esitetty numeroin (esim. 5.1), tarkoittaa ensimmäinen numero kanavien määrää ja toinen numero LFE-kanavan olemassaoloa. Edellisessä taulukossa esitettyjen lisäksi voi esiintyä muitakin kokoonpanoja - eräälläkin DTS CD:llä on nelikanavaisesti äänitettyä musiikkia (DTS 4.0), eli keskikanava ja LFE ovat mykkiä. Valitun ääniraidan kanavien määrän voi havainnollisesti nähdä joidenkin DVD-soittimien tai vahvistimien etupaneelista. Ääniraidan tyypin mukaan aktiiviset kaiutinsymbolit syttyvät näyttöön.

Levyjä ostettaessa
Kun hankit uusia DVD-elokuvia, huomioi muutamia seikkoja. Jos ostat levyjä Suomesta, ei maakoodista yleensä tarvitse huolehtia, eikä myöskään silloin jos soittimesi on modifioitu. Maakoodi mainittu levyssä symbolilla:

Jos saat ostotilanteessa selailtua DVD-levyjä suoraan hyllystä, kertovat DVD-koteloiden takasivut hyvin paljon oleellista tietoa. Jos taas ostat netin kautta, löytyvät tärkeimmät tiedot jokaisesta levystä kunnollisesta nettikaupasta. Ainakin seuraaviin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota:

Jos haluat, että elokuvassa on suomenkielinen teksti, tarkista löytyykö se (Finnish subtitles). Tarkista myös, löytyykö vähintään Dolby Digital 5.1 -ääniraitaa ENGLANNINkielisenä! Monissa yhteyksissä käytetään lyhennettä DD5.1. Joissakin levyissä käytetään neliömäistä symbolia, jossa mustat täplät tarkoittavat kanavien lukumäärää (kuva). Joskus saatat tavata ansoja, levyjä joissa on DD5.1-ääniraita dubattuna esimerkiksi saksaksi, ja englanniksi löytyy vain DD2.0. Muista, että pelkkä Dolby Digital -logo ei vielä takaa monikanavaääntä, ja maininta Dolby Digital Stereo tarkoittaa kaksikanavaista ääntä!

Esimerkkilevyssä on DTS-äänitetty monikanavaääni 5.1-muodossa englannin kielellä sekä kaksikanavainen Dolby Surround -ääni englanninkielisenä. Huomaa neliön malliset symbolit, niitä käytetään yleisesti. Maininta Dual Layer levyn tiedoissa tarkoittaa kaksikerroslevyä. DVD:llä voi olla kaksi informaatiokerrosta, ja näin kapasiteetti tuplautuu. Kerros vaihtuu automattisesti, mutta joissakin elokuvissa se saattaa aiheuttaa lyhyen tauon.

Ihmisen näkökenttä on leveä, muttei kovin korkea. Elokuvan mittasuhteet on valittu sellaisiksi, että ne sopivat näkökenttään mahdollisimman hyvin ja tarjoavat siten maksimaalisen elokuvanautinnon. Television kuva on lähes neliömäinen (4:3) eikä täytä näkökenttää. Koska television ja elokuvan mittasuhteet ovat hyvin erilaiset, ei elokuvaa voi esittää televisiossa siten että kuva täyttäisi koko ruudun. Yksi ihmiskunnan kirotuimmista keksinnöistä on kuitenkin pan&scan, tapa jolla leveästä kuvasta valitaan pieni palanen, joka sitten täyttää TV-ruudun. Alkuperäisestä kuvasta poimitaan tavallaan zoomaamalla esiin vain oleellinen, ja esimerkiksi tausta tai osa ihmisistä poistetaan tällä tavoin kuvasta. Koska alkuperäistä elokuvaa ei ole kuvattu tällaista esitystä silmälläpitäen, menee elokuva pilalle. Kotimaisilla TV-kanavilla esitettävistä elokuvista valtaosa on raiskattu tällä tavoin pilalle, samoin myös vuokravideot.

Onneksi DVD tuo muutoksen tähän, ja valtaosa myytävistä levyistä on alkuperäisellä kuvasuhteella tai vähintään 16:9-kuvasuhteella. Kuitenkin levyä ostettaessa kannattaa muistaa kuvasuhde, sillä ansojakin on olemassa. Levyjä, jotka sisältävät maininnan 4:3 pan&scan, fullscreen tai 1.33:1 kannattaa välttää, ellei kyseessä ole TV-sarjan jaksoja tai muuta materiaalia, joka on alun perinkin kuvattu tälle kuvasuhteelle. Maininnat widescreen, 16:9, 1.85:1, 2.35:1 tai sitäkin suuremmat tarkoittavat alkuperäistä laajakangasformaattia. Maininta anamorfinen tarkoittaa sitä, että saat parhaimman mahdollisen kuvan 16:9-kuvasuhteella esitettäessä - tämä ei kuitenkaan takaa sitä, että kuva täyttäisi koko ruudun 16:9-televisiossa!

Leveä kuvasuhde elokuvissa nousee merkittävään asemaan varsinkin tykkiesityksissä. Se, mikä TV:ssä täyttää koko ruudun, on suurella kuvalla ikävää katseltavaa. Kuva on niin korkea, ettei sitä voi seurata ilman pään tai silmien liikuttelua, ja niinpä kokonaisen elokuvan katselu tällaisella kuvasuhteella rasittaa silmiä.

Lopuksi vielä yksi asia, jota ei kuitenkaan voi tarkistaa levyn kansiteksteistä, nimittäin sensuuri. Jotkut 2-alueen DVD-levyt on sensuroitu esim. Saksassa tai Englannissa vallalla olevan tiukan videolain mukaisiksi, ja niinpä sellaisistakin elokuvista, joista Suomessa olisi saanut olla leikkaamattomat versiot, saattaa DVD:llä olla leikattuja versioita. Levyt ovat varsinaisia ansoja, sillä jopa huippuelokuvista (James Bond jne.) löytyy saksittuja versioita!

Parasta olisikin suunnitella DVD-ostoksensa etukäteen ja käväistä tarkistamassa vaikkapa Dark Fantasy ry:n nettisivulta, löytyykö kyseisestä DVD:stä leikkauksia. Kattavaa tietoa brittilän saksinnoista löytyy UK DVD Cuts List -sivustolta. Siellä on usein mainittu myös kyseisten elokuvien leikkaustilanne muiden alueiden osalta.

Jos suomenkielistä tekstitystä ei kaipaa, omistaa modifioidun DVD-soittimen ja laitteisto kykenee esittämään NTSC-formaatin mukaista kuvaa, kannattaa harkita elokuvien tilaamista esim. Yhdysvalloista. Valikoima on toistaiseksi huomattavasti laajempi kuin Euroopassa, ja myös monia sellaisia elokuvia löytyy, joita ei ole Suomessa nähty edes teattereissa! Huippuelokuvista on saatavilla myös DTS-äänitetyt versiot, joita kannattaa hankkia, jos omistaa DTS-dekooderilla varustetun vahvistimen.

Yhdysvalloissa hallitaan myös DVD-tuotanto, ja levyjen laatuun panostetaan. Luulisi nimittäin, että kun PAL-formaatissa on enemmän juovia, olisi PAL-levyissä parempi kuvanlaatu. Usein homma on kuitenkin toisin päin - ykkösalueen NTSC-levyltä tuleva kuva pesee monesti eurooppalaisen veljensä kuvanlaadussa mennen tullen! Ykkösalueen levyssä voi olla myös enemmän extramateriaalia kuin saman elokuvan Euroopan versiossa.

[Toimitus ei täysin yhdy tähän näkemykseen. R2- ja R4-levyjen (Australia, PAL-järjestelmä sielläkin) laatu on viimeisen vuoden aikana parantunut roimasti alkuaikojen taaperteluista, ja kuvanlaatu on nykyään usein parempi kuin NTSC-veljiensä. Levyt tehdään usein samasta masterista, mutta onpa näitäkin tapauksia, että jenkkilevyn masterina käytetty filmikopio on huono ja naarmuinen. Näin on käynyt mm. Braveheartin R1-versiolle, jonka kuvanlaatu on kaikkea muuta kuin optimaalista DVD-tasoa. Joulukuussa tuleva R2-versio (ja kaiketi myös R4-versio) on todennäköisesti remasteroitu tai tehty kokonaan eri masterista.]

Pohjois-Amerikasta tilaaminen hoituu nykyään nopeasti ja helposti. Levyjä voi tilata nettikaupasta ja maksaa luottokortilla. Jos maksat näin, käytä ainoastaan sellaista nettikauppaa jossa korttinumero välitetään salatun yhteyden yli. Luottokortin numeroa ei saa lähettää Internetiin sellaisenaan.

Ainoa ongelma Yhdysvalloista tilattaessa on Suomen tullikäytäntö. Voit tilata ilman tullia tavaraa noin 50 euron edestä, joten käytännössä tämän hetkisillä taalan kursseilla yksi 19,95 taalan DVD-levy ja 8 taalan postikulut tekevät sen verran, ettei samaan tilaukseen uskalla ottaa enää toista levyä, jos ei halua maksaa tullia ja arvonlisäveroa. Yksitellen tilattuna levyjen hinnaksi muodostuu kovasta taalan kurssista johtuen helposti lähes 200 mk/kpl, joista postikulujen osuus yli 50 mk. Paketti tulee lentopostina suoraan kotiin noin viikon kuluttua tilauksesta.

[Toim.huom.: Osa nettikaupoista lähettää levyt vaikkapa erikseen pakattuina, ilman postikuluja tai jopa Englannin postileimoilla varustettuna (vaikka firma toimiikin Kanadassa), joten kannattaa ottaa toimitusehdoista ja -mahdollisuuksista selvää ennen tilaamista. Hyvät ohjeet ja suosituksia ulkomailta tilaamiseen löytyy Dark Fantasyn DVD-tilausohjesivulta.]

Monikanavaista musiikkia
Myös monikanavaisesti äänitettyä musiikkia on saatavilla DTS CD-levyillä. DTS CD on periaatteessa tavallinen CD-musiikkilevy, mutta tavallisen äänen sijasta levylle on tallennettu DTS-koodattu monikanavainen äänidata. Jos levyä kuuntelee sellaisenaan tavallisessa CD-soittimessa, kuuluu levyltä vain ikävää digitaalista kohinaa. Kun levy toistetaan digitaalisella lähdöllä varustetussa DTS-dekooderilla varustettuun vahvistimeen liitetyssä CD- tai DVD-soittimessa, aukeaa kuulijalle monikanavainen, 20-bittinen monikanavaesitys, jonka jälkeen tavalliset CD-levyt kuulostavat melkeinpä vanhanaikaisilta rautalankaäänitteiltä.

DTS-CD-levyjä löytyy eniten sieltä mistä DVD-levyjäkin, Yhdysvalloista. Tarjonta on enimmäkseen klassista, mutta myös kevyempää löytyy, mm. Police, Belinda Carlisle, Alan Parsons yms. Levyt tarjoavat mukavan lisäarvon digitaaliselle kotiteatterilaitteistolle, koska niiden toisto ei vaadi uusien lisälaitteiden hankkimista.

Digitaalinen TV
Lähivuosina digitaali-TV tulee korvaamaan analogiset lähetykset myös maanpäällisissä lähetyksissä. Satelliittitaivaalla digitalisoituminen on parhaillaan menossa kovaa vauhtia. Valitettavasti digitalisoinnissa edetään vaihe vaiheelta, eikä asioita tehdä kerralla loppuun asti. Niinpä esimerkiksi Canal Digitalin kanavilla ei vielä lähetetä monikanavaista ääntä. Tällä hetkellä Canal Digitalin asiakkaille jaettavassa, Philipsin valmistamassa digitaalivirittimessä ei ole edes digitaalista lähtöä äänelle.

Monikanavaisia koelähetyksiä on kuitenkin jo tehty, ja ennen kaikkea uusi digitaalinen TV-järjestelmä tukee myös monikanavaista ääntä. Ehkäpä järjestelmä alkaa yleistyä tulevaisuudessa. Odotus tuntuu samalta kuin kymmenisen vuotta sitten, kun odoteltiin monofonisten TV-lähetysten muuttumista nicam-normille. Vielä pitkään tämän jälkeen lähetti mm. MTV3 elokuvat monoäänellä. Joten ehkäpä viiden vuoden päästä voisi jo olettaa, että monikanavaääni alkaa olla TV-lähetysten vakiostandardi. Samalla myös kapea TV-kuva jää lopullisesti historiaan, kun lähetykset muuttuvat 16:9-normin mukaisiksi.

Postituslista
Mikäli jollekulle lukijalle jäi jotakin kysyttävää kotiteatteriaiheesta, laitteiden asetuksista tai muuten vain tarve keskustella aiheesta, olette kaikki tervetulleita jokin aika sitten perustamalleni postituslistalle! Listalle voi liittyä osoitteessa http://fi.egroups.com/group/kotiteatteri, ja keskustelu on suomenkielistä.

Lista perustettiin, koska uutisryhmissä ei voi enää nykyään juuri keskustella joutumatta spämmilistalle, minkä jälkeen oma postilaatikko täyttyy asiattomista mainoksista, eikä loppua tule ikinä. Postituslista on suljettu lista, jonne ulkopuoliset eivät voi postittaa, vaan listalle täytyy ensin liittyä. Listaposti tulee aina tietystä osoitteesta, ja subject-rivillä olevan tunnuksen avulla listaposti on helppo ohjata omaan kansioonsa sähköpostiohjelmissa. Niinpä listalla mukanaolo sujuu vaivattomasti, etkä tarvitse muuta kuin olemassa olevan sähköpostiosoitteen.

Lopuksi esitän kiitokset tuttavalleni "Kemmille", joka toimii Pieksämäellä Kinomania-nimisen elokuvateatterin hoitajana.

Elokuvan äänimaailmasta ja kotiteatterin historiasta ja nykytilanteesta voit lukea lisää artikkelin ensimmäisestä osasta, "Historiasta nykypäivään". Oman kotiteatterin rakentamisesta ja laitteiden hankkimisesta jatkaa artikkelin toinen osa, "Kotiteatteria rakentamaan".

Monikanavaisista äänijärjestelmistä löytää lisätietoja mm. osoitteista www.dolby.com ja www.dtstech.com.

Dolby ja tupla-D-symboli ovat Dolby Laboratoriesin rekisteröityjä tavaramerkkejä. DTS ja DTS Digital Surround ovat Digital Theater Systems Inc.:n rekisteröityjä tavaramerkkejä. Kaikki oikeudet pidätetään.

[ Sekalaiset ] [ Sivukartta ]