 |
Kansallinen pelipäivä on Pelikasvattajien verkoston järjestämä teemapäivä, jonka tavoitteena on saada lapset ja aikuiset pelaamaan yhdessä, jotta pelaamiseen liittyvät ennakkoluulot muuttuvat omiksi kokemuksiksi. Vuoden 2012 pelipäivä oli 10.11.12, ja Karhukuntien mediapajahankkeesta tiedusteltiin, voisiko yhdistys osallistua teemapäivän Sekaisin Peleistä 2012 -tapahtumaan Porin keskustan nuorisotalolla. Toki vastasimme kutsuun, joten lähdimme mini-iskujoukolla paikalle Tommi Kanervan kanssa. Jo ajoissa sovimme pitävämme Sakun lippua ylhäällä Porissa.
Tämä aiheutti vipinää meikäläisen taholle, koska kävi ilmeiseksi, että Turbo Chameleon -moduuliini oli viimeinkin pakottava tarve asentaa Amiga-core. Koska selkäkipuni estivät mittavat raivaukset aarrekätkölläni, oli Turbo Chameleon luontevin, kevein ja helpoin liikutettava: pystyin unohtamaan erikoiskaapelit, korppulaatikot ja ennen kaikkea raskaiden laatikoiden nostelun ja etsimisen vaivan. Kaiken tarvittavan sai ängettyä pienen pieneen SD-korttiin. Kyllä tekniikka on nykypäivänä ihmeellistä - ennen vanhaan farmariauton peräkonttikaan ei tahtonut riittää, kun kaksi kloppia lähti kylille Amigaa näyttämään.
Tommi raahasi paikalle turbotetun Amiga 1200:n alkuperäisissä kuorissa. Kuorien sisässä oli 68030 / 50 Mhz:n turbo, ja kovalevylle oli ängetty mieletön määrä Amigan pelejä, joita porukka kävi ahkeraan pällistelemässä. Vanhempi väki huokaili hiljaisesti takana, kun ne legendaarisimmat pelit ilmestyivät ruudulle: IK+, Lemmings, Zool, Frog, Carrier Command, Virus, Data Storm, Worms! "Onko Worms Amigallekin?", kuului kysymys. Moni oli jo pudonnut Amigan kelkasta silloin kun Worms ensi kerran julkaistiin ja todellakin Amigalle, vieläpä Blitz BASIC-ohjelmalla tehtynä.
Monella pyöri mielessä jokin niistä kaukaisista muistikuvista; joistain elämää hienommista peleistä, joita aikanaan oli pelannut. Suurimman osan muistelluista peleistä me pystyimme heille myös esittämään. Näin he pääsivät niitä jälleen kokeilemaan ja muistelemaan.
Nuoremmalle polvelle aiheuttivat harmia retrokoneiden joikkarit. Nykysukupolvi on tottunut ammuskelemaan ja toimimaan peukaloa liikuttaen. Heille oli tuntematon käsite tuhat laukausta minuutissa soittava etusormi. Tämä tietenkin vaikeutti monen pelin pelaamista, koska ilman sitä ei toivoa ollut selvitä eteenpäin, mistä saimmekin monesti tuomion: "Ihan liian vaikea peli." Parhaimman suosion peleistämme keräsi Zool. Samoin loi ihmetyksiä TurboChameleonin nahanluonti Amigasta Commodore 64:ksi.
Tilaisuus ei ollut mikään yleisömagneetti meidän paikaltamme katsoen, mutta tila oli niin sokkeloinen, että varmasti jossakin luokkahuoneessa oli välillä porukkaa tungokseen asti. Sakun osasto sattui olemaan liikuntahallissa, missä ei juuri muita esittelyjä ollut, joten välillä oli hieman outo olo tyhjyyttä kumisevassa hallissa. Äänistä päätellen ympärillämme kuitenkin tapahtui koko ajan jotain. Välillä oli pakko laittaa jokin Amiga demo pyörimään ihan omaksi viihdytykseksi.
Tilaisuuden järjestäjätkin kävivät kyselemässä tarkemminkin yhdistyksemme perään, ja tietoja vaihdettiin tulevaisuuttakin varten. Sakun vieraskirjaankin saimme muutaman kymmentä nimeä lisää, mikä ei koskaan ole huono asia. Koneiden hintojakin kyseltiin ahkeraan; missä hinnoissa ne nykyään liikkuvat ja mitä kaikkea niihin saa. Monelle oli yllätys, että vielä Amigallekin saa lisälaitteita ja tuliterää turboa, ym. hardwarea.
Loppujen lopuksi tilaisuus oli meidän osaltamme hyvinkin onnistunut. Yhtään ei harmittanut paikalle vaivautuminen, eikä tilaisuuden jälkeen väsyttänyt lainkaan, mikä oli hieman outoa - kun on tottunut siihen, että viimeistään 100 km ennen kotiovea auto seikkailee jo jossain muualla kuin tiellä... kuskin vedellessä hirsiä.
Kiitos Pori, kun olet vain 100 kilometrin päässä ja ennen kaikkea kiitos kutsusta tilaisuuteen! Kiitokset myös Tommille kuvista ja seurasta ja ennen kaikkea mittavasta pelikokoelmasta, jota ilman olisi monen pelitoive jäänyt toteuttamatta.
Sivun alkuun
|
|
