jPV | jpv@amigascne.org
Virtual Grand Prix 2

Virtual Grand Prix 2 on jatko-osa Amigalle vuosituhannen vaihteessa julkaistuun Virtual Grand Prixiin, joka oli ja on yhä classic-Amigan realistisin ja teknisesti vaativin Formula 1 -simulaatio. VGP2-projekti sai alkunsa Sunin Solaris-käyttöjärjestelmällä, minkä jälkeen se on käännetty muutamalle muullekin alustalle, myös MorphOS:lle. MorphOS-versio pelistä on ilmainen.

VGP2 on graafisesti näyttävin formula-simulaatio, mitä Amiga-yhteensopivilla tietokoneilla on nähty. Tämä myös vaatii koneelta suorituskykyä, mutta onneksi pelissä on säätömahdollisuuksia sen suhteen. Pegasos1:llä on melkeinpä pelattava 800x600-resoluutiolla ja minimiyksityiskohdilla. Tarpeeksi nopea ruudunpäivitys on kuitenkin tärkeää tällaisissa peleissä. Pegasos2:lla ja nopealla näytönohjaimella voi jo pelata kaikilla herkuilla, mutta hitaamman näytönohjaimen kanssa joutuu silläkin tinkimään asetuksista. Esimerkkinä hitaan Radeon 9200SE:n vaihtaminen nopeampaan 8500LE:hen vaikutti selvästi pelin nopeuteen.

Peliä voi ohjata joko hiirellä, näppäimistöllä tai analogisella ohjaimella. Hiiriohjauksessa ei kuitenkaan toimi aiemmasta VGP:stä tuttu napeilla kaasutus ja jarrutus. Näppäimistöltä pelaaminenkin on hieman kankeaa, joten todellinen pelinautinto tulee vasta analogisella USB-ratilla pelattaessa. Onneksi sellaisen saa toimimaan MorphOS-versiossakin, kunhan löytää HID-yhteensopivan ratin. Itselläni on käytössä Thrustmaster 360 Modena Pro -ratti, joka toimii mainiosti pelin kanssa.
Itse pelissä on 15 F1-sarjasta tuttua rataa. Radat ovat pääosin muutaman vuoden takaisesta tilanteesta, mutta uusien ratojen lisääminen on mahdollista. Käyttäjät ovat tehneet lisäratoina esimerkiksi Monacon ja Sepangin, jotka puuttuivat alkuperäisestä pelistä. Alkuperäisessä pelissä ei myöskään ole oikeita kuljettajien nimiä lisenssin puutteen takia, mutta senkin voi korjata käyttäjien tekemillä autopaketeilla.

Ajotuntuma on hyvä ja vaikeustaso kohdallaan. Arcade-moodissa kaasua ja jarrua voi käyttää huoletta ja keskittyä lähinnä ajolinjojen opetteluun sekä kisailuun. Tietokonevastustajillekin pärjää, kunhan vain on oppinut radan kunnolla. Liian helpoksi sitä ei kuitenkaan ole tehty. Tosiajajille on sitten realistic-moodi, jossa täytyy jo opetella auton käyttäytymistä huolella. Varomaton polkimien käyttö kostautuu ja muutenkin radan ominaisuudet vaikuttavat herkemmin auton käyttäytymiseen.
Pelissä on tietysti mukana myös monipuoliset säätömahdollisuudet autolle, telemetriatiedot, varikkotaktikoinnit, eri kuvakulmia ja muuta sellaista, mitä sopii nykyään odottaakin autopeleiltä. Verkkopeliä ei valitettavasti ole MorphOS-versiossa, koska se vaatisi OpenPlay-ohjelmiston, jota ei ole ainakaan vielä käännetty.

VGP2 on ennen kaikkea hauska ja toimiva peli pienistä puutteista huolimatta. Ei se ehkä yllä parhaimpien PC-pelien tasolle, mutta se tuo kuitenkin modernin autopelin takaisin Amiga-yhteensopiville koneille vuosien tauon jälkeen. Tällaista on odotettu!

http://aminet.net/search?query=vgp2
http://siniscope.com/vgphd/ (päivitetyt grafiikat ja kuljettajat)


Sivun alkuun