Amiganaattori 1 | saniseb@mbnet.fi
Kaksi "Amiganaattoria", huutokauppa ja kasa Amigoita

Serkkupoika tuli visiitille eräänä viikonloppuna, kun olin normaaliin aamutyyliin lukemassa sähköpostia sekä joitakin uutisryhmiä. Huomasin ilmoituksen Hyllykallion ala-asteen kirpputorista, jossa olisi jonkinlainen vanhojen Amiga-pakettien huutokauppa. Nostalgisissa tunnelmissa päätimme serkkupojan kanssa käydä katsomassa Nurmon ihmetapahtumaa. Käytämme ujouden vuoksi vaikka nimimerkkejä "Amiganaattori 1" ja "Amiganaattori 2".
Lauantaina Amiga-mania tekee comebackin jälleen kerran
Amiganaattori 1 lukemassa sähköpostia: "Hei, Nurmon ala-asteella on kirpputori, jossa on läjä Amigoita huutokaupattavana! Pistetäänkö rundi Nurmoon huomenna?"

Amiganaattori 2 makaa lattialla ja örisee aamun sylyt suussa, "Hä? Sitä pitää harkita.... No ei, heti ku vaan kerkiää herätä."

Amiganaattori 1: "Tää on varmaan joku aprillipila... ei kyllä tämä varmaan ihan asiaa on. Hyllykallion ala-aste? Mikä ihmeen koulu voi vielä raplata Amiga viissatasilla?"

[pikakelaus seuraavaan päivään...]
Sunnuntaina jossakin päin Pietarsaaren seutuja
Amiganaattori 1: "Ei täällä haise ihan niin paljon kuin ennen. Täällähän on se jätskitehdaskin. Vieläkö tulee mieleen se yksi bussimatka Vaasaan?"

Amiganaattori 2: "Se yks bussimatka Vaasaan silloin vuosia sitten kesti ihan älyttömän kauan. Viis tuntia jotakin hiiripöllön polkuja pitkin."

[tuntia myöhemmin Nurmossa...]

Amiganaattori 1: "Mistä veikat, että siellä Hyllykallion ala-asteen pihalla odottaa joku vanha kostonhimonen Atari ST -fani, joka nauraa meille päin näköä ja ilmottaa, ettei täällä ole ku pari sulanutta lumihankea. Tai sitten Gentle Eyen Boogie on tullu paikalle rekalla ja ostanu kaikki komponentit."

Noin kello 2 Hyllykallion ala-asteella

Serkkupojat olivat molemmat aika hermostuneita kouluympäristön takia, ja molempia pelotti, että kaikki Amigat oli varmaan jo myyty Boogielle. Amiganaattori-serkukset kävelivät koulun eteisestä ruokalaan ja sitä kautta liikuntasaliin, jossa oli jo täysi tohina päällä.

Meklari yritti bongata lisää Amiga 500 -pakettien halajia parhaansa mukaan, mutta tarjotut eurot eivät olleet korkeita. Joku huusi 7 euroa, ja meklari päätti nuijalla ensimmäisen, toisen ja kolmannen kerran, myyty eturivissä olevalle herralle. Serkut yrittivät kurkottaa nähdäkseen, saiko kyseinen henkilö myös 1084S-monitorin mukaan. SAI! Nyt tuli kiire! Meklari aloitti viidellä eurolla ja kehotti huutajia kilpailuun. Joku läheltä huusi "kuusi euroa!" Se oli serkkupoika alias Amiganaattori 2. Joku edestäpäin korotti seitsemään euroon. Amiganaattori 2 pullisteli ja huusi: "Viistoista!" "No niin, nyt alkaa olla oikea suunta ja meininki", ilmoitti meklari mikrofoniin. Osa paikalla olleista oppilaista supisi ja vilkuili meitä hymyssä suin. "Kuusitoista!" joku huusi ihmetellen kilpailua. "KAKSKYMMENTÄ!" täräytti Amiganaattori 2, ja meklari oli mielissään. "Ensimmäinen, toinen ja kolmas kerta. Myyty herralle siellä!"

Sillä aikaa kun Amiganaattori 2 meni hakemaan Amiga 500 -pakettiaan, Amiganaattori 1 kyttäsi seuraavaa pakettia. "Ihan samanlainen Amiga 500 -paketti olisi tarjolla, ja vielä kerran täytyy mainita, että kyseessä on toimiva ja erittäin hyvä A500-kokonaisuus. Mitä tarjotaan tästä täysin toimivasta A500- paketista?"

"KAKSTOISTA EUROA!" Amiganaattori 1 huusi ja sai osakseen hymyileviä kasvoja ja ihmetystä. "No niin, siinä on oikea asennetta - vieläkö nostettaisiin rimaa korkeammalle..." meklari katseli etu- ja takarivistöä. Nainen vieressä huusi neljätoista euroa. Amiganaattori 1 nosti viiteentoista ja nainen korotti välittömästi seitsemääntoista. "KAKSIKYMMENTÄKAKSI!" ärjyi Amiganaattori 1 ja paketti oli hänen. Pakettiin kuului siis A500, Workbench 1.3, Deluxe Paint 3 - piirto-ohjelma, A500:n ohjekirjat ja pieni printattu käyttöohje DPaint 3:een.

Amiganaattori 2 oli liikuntasalin korokkeella kyselemässä jo kiireellä myytävistä Amiga 2000 -paketeista ja muista myytävistä komponenteista. Meni tunti, ja Amiganaattori 2:n kasa paisui kahelin kokoiseksi läjäksi. A600-paketin huutokaupan aloitus sai molempien serkkujen silmät kiiltämään innostuksesta. Meni pari minuuttia, ja Amiganaattori 2:n kokoelmiin kuului jo tuokin kokonaisuus. Kuuleman mukaan yksi näppäimistä ei ihan ollut toimintakunnossa, mutta muuten kyseessä oli varsin nätti A1200:aa muistuttava pieni tietokone. Seuraavaksi huutokaupattiin A2000-paketteja joihin kuului 20-40 megan kiintolevyt ja hyväkuntoiset monitorit. Toisessa oli A500:n tapaan Commodore 1084S -monitori ja toisessa hieman tuntemattomampi monitori.

Koulun rehtorin vaimo kysyi huvittuneena, mitä kautta saimme tietää tästä tapahtumasta, ja vastasimme saaneemme tiedon viime tingassa Internetin uutisryhmästä. Rehtorin vaimo mainitsi poikansa lähettäneen viestin Internetiin edellisenä päivänä. Iltapäivän saldo oli aika iso. Näky oli jokseenkin huvittava, kun Toyota-henkilöauton takaikkunalta pilkotti puolentusinaa harmaata pönttöä. Takaluukku täyttyi myös monitoreista sekä pussillisesta johtoja, A500:n muuntajia sekä hiiriä. Yksi ylimääräinen A500 päätyi myös yläkerran naapurin pojalle pelikäyttöön.

Melkein voisi sanoa, että vastaavaa Amiga-maniaa en ole kokenut sitten A1200:n ostamisen jälkeen vuonna 1995. Oikeastaan ainoa harmittava asia tapahtumassa oli se, ettemme saaneet lemmikkikoneita nimeltä A4000 ja A1200, mutta muuten Amiga- varastoihin kertyi huima määrä parempaa tietokonemenneisyyttä tuleviin peli- ja piirtoiltoihin.

Sivun alkuun